Päätin pistää blogin pystyyn minäkin. Paljon sitä on tullu mietittyä jo aikasemminkin. Näitä blogijuttuja ajatellessani tulee väkisinkin mieleen että osaako kirjoittaa tarpeeksi mielenkiintoisesti ja sitten toisaalta mitä vitun väliä sillä sitten taas on kiinnostaako ketään, löytääkö kukaan tätä blogia edes. No, jospa kirjoitan siis kuten päiväkirjaa tai jotakin - en mää tiiä - ja jos joku tätä sitten lukaisee joskus niin ole hyvä, kommentoi ja voipa se olla että kommentoijat sitten onkin ne liikkeelle paneva voima. Who knows.

Oon siis naispuolinen ihmine. Oon elänyt jo puolet enemmän mitä todennäköisesti tulen tässä maailmassa elelemään, mutta siitä huolimatta tilastollisesti aikaa on vaikka hurumykke jos ei fysiikka spragaa. Jälkikasvuni on jo aikuinen, tämä siis vain ja ainoastaan kuitenkin viranomaisten mukaan koska oumaigaad miten joku voisi olla ton ikäisenä aikuinen! Lisäksi sukupuoli on kypsyyteen väärä ja sen unohdan tietenkin todella usein.

Eli tuli varmaan selväksi tossa yhdessä lauseessa mitä olen mieltä miehen ja naisen välisestä erosta. Uskon siis että nainen on älykkäämpi ja viisaampi olento kuin mies, eikä miespuolisella ole y-kromosominsa puolesta mahdollisuutta vaikuttaakaan tämän järjestyksen muutokseen. Uskon myös että nainen kaikessa älykkyydessään ja viisaudessaan pitää tätä tietoa hiljaisena. Eli miehet pysyy pikkupoikina koko ikänsä ja naiset kasvavat teini-ikään ja ehkä vähän yli. Katsotaan jos tämä ajatus joskus vielä elämänkokemukseni karttuessa muuttuu, mutta tällä hetkellä se on siis tuo.

Olen myös näköjään sairas ja jos saan pelkäämäni tutkittavat diagnoosit, niin olen hyvinkin sairas. Olen jo vuosia kärsinyt kroonisesta kipusyndroomasta, kaikenmaailman selkärankavaivoista, niskajumituksista ja kummallisuuksista. Moni varmaankin olis jo hakenut sairaslomat ja -eläkkeet, mutta tässä pusketaan vaikka läpi harmaan kiven eikä periksi anneta saatana. Yks paska kroppa oireilee.

No nyt sitten olen menossa ultraäänitutkimuksiin struuman vuoksi ja tämän ohella vielä tutkittavaksi syövän poissulkemiseksi näistä etupuskureista. Rasittavaa. Nämäkin ihan vahingossa tulivat esiin kun selkärankaa tutkittiin. Näin se elämä kulkee, ihan omintakeisesti eikä tasan tarkkaan kuuntele käskyjä miten sen pitää mennä. Niinpä eikai tässä auta muu kun mennä hetki hetkeltä. Kun vaan ei väsyttäis näin vietävästi koko ajan!

On syntyjäni stadilainen, slangit väännetty skidinä ja bamlattu kaiken maailman flöittaa baanalla ja myöhemmin opeteltu puhumaan niin että muutkin ymmärtää, kun eipä kai tota slangia ole murteeksi tunnustettu. Duunien taki myös sitä on joutunut opettelemaan jos mitä sosiaalisia taitoja ja kartuttamaan kielitaitoakin. Vois kait sanoa että duunin puolesta puolesta pullat on ihan hyvin uunissa.

Majoitan ja pidän huolta parista elukastani kotonani ja opetan niitä jotenkuten käskyjeni alle. Viimeaikoina nuo karvakaverit on joutuneet hieman kärsineet mattensa väsymyksestä joten huono omatunto on jatkuva elukoiden huolehtimisen lipsumisesta ja ulkoilun vähyydestä. Onneksi ulkopuolista apua on jonkin verran saatavissa ja pakko sitä on ajatella että nyt ei vaan pysty parempaan, elukat näyttää hyvinvoivilta ja onnellisilta silti.

On mulla kumppanina ihana karvanen partasutikin. Kaiken osaava oma huoltomies, huoltaa mut ja kodinkin joten aika jees tapaus on tämä.

No jos nyt tähän jättääis tällä kertaa. Tällä viikolla pitää viedä auto huoltoon ja käydä vielä kaulan ultrassakin joten jos muistan että olen aloittanut tällaisen blogin, niin voi olla että tulen vielä kirjoittelemaan myöhemminkin.